Global Drug Survey 2019 -kyselyn kansainvälisten tulosten koonti julkaistiin 16.5.2019.

Ensiksi on syytä muistuttaa, ettei Global Drug Survey (GDS) -kyselyn otanta ole väestöllisesti edustava. Kysely tehdään vuosittain ja se on parhaimmillaan uusien ilmiöiden havainnoinnissa. 

Kyselyyn vastasi Suomesta n. 2200 henkilöä, joista 75.3 prosenttia oli miehiä. Vastaajista 35 prosenttia oli iältään alle 25 vuotiaita, 44 prosenttia oli 25-34 vuotiaita ja 22 prosenttia oli yli 35 vuotiaita. Työssäkäyviä oli 57 prosenttia. Suonensisäisesti huumeita oli viimeisen vuoden aikana käyttänyt 6 prosenttia vastaajista. GDS on myös aiemmin arvioinut, että yli puolet heidän tavoittamista henkilöistä on korkeakoulutettuja. Kysely todennäköisesti tavoittaa paljon paremman otannan satunnaisemmin käyttäviä kuin kaikkein ongelmallisimmin käyttäviä. 

Kysely on laaja ja sen tuloksista voisi tehdä monenlaisia havaintoja, mutta tarkastelemme tässä vain muutamia Muunto-hankkeen kannalta olennaisimpia tuloksia.

Huumausaineiden hankkiminen salatun verkon kautta

Kyselyn kansainvälisen koonnin sivulta 162 voi nähdä, että kyselyyn vastanneet suomalaiset ovat hankkineet jo neljättä vuotta peräkkäin paljon useammin huumeita salatun verkon kautta kuin muiden maiden vastaajat. Vuonna 2019 Suomesta noin 45 prosenttia vastaajista oli hankkinut huumausaineita salatun verkon kautta. 

Viimeisen 12 kk aikana suomalaisista kyselyyn vastanneista kannabista oli hankkinut kavereiltaan 45 prosenttia ja salatun verkon kautta 15 prosenttia. 

MDMA:ta (ekstaasia) oli hankkinut kavereiltaan 34 prosenttia ja salatun verkon kautta 26 prosenttia. 

LSD:tä oli hankkinut kavereilta 39 prosenttia ja salatun verkon kautta 24 prosenttia. 

Seuraavaksi yleisimmät hankintakanavat olivat kaverin kaverin kautta hankkiminen, minkä jälkeen MDMA:n ja LSD:n osalla yleisintä oli ilmaiseksi saaminen. Kannabiksen osalta yhtä yleistä oli kotikasvattaminen. 

Muiden aineiden osalta emme saaneet hankintakanavia koskevia tuloksia valmiina GDS:ltä. 

Näistä luvuista mahdollisesti heijastuu se, että koska kannabiksen käyttäminen on yleisempää kuin muiden huumausaineiden käyttäminen, on todennäköisempää tuntea joku kannabiksen käyttäjä, jonka kautta kannabista saa hankittua. MDMA:n ja LSD:n käyttö taas ei ole niin yleistä, joten on harvinaisempaa tuntea sen käyttäjiä tai ainakaan niin, että olisi siitä tietoinen. 

Mahdollisesti tästä johtuen sosiaalisen hankinnan kanavat painottuvat kannabiksessa ja päinvastoin on mahdollista, että salatun verkon avulla käytävä huumekauppa on lisännyt erityisesti kannabista vähemmän käytettyjen aineiden saatavuutta. Kannabiskontakti on helpompi löytää lähipiiristä, mutta MDMA- ja LSD-kontaktit ovat harvinaisempia.

Lisääntynyt saatavuus ja lisääntynyt kysyntä tulisi ottaa huomioon haittoja vähentävässä päihdetyössä

Vuoden 2019 Euroopan huumausaineraportin lopusta löytyy muutamia yleisimpiä huumausaineita koskevia tarkempia tilastoja.

Tilastoista on luettavissa, mikä prosenttiosuus 15-34 vuotiaista on käyttänyt tiettyjä huumausaineita viimeisen vuoden aikana:

Kuten luvuista nähdään, kokaiinia lukuunottamatta Suomi ei ole huumausaineiden käytön osalta enää lintukoto, vaan käytön yleisyys on Euroopan keskitasolla ja joidenkin aineiden osalta siitä ylikin. Suomen luvut perustuvat vuoden 2014 väestökyselyyn. Vuoden 2018 väestökyselyn alustavat tulokset näyttävät kasvua, joten voidaan arvella, että ajankohtaisemmat luvut olisivat vielä suurempia.

Toisin kuin Suomessa, monissa muissa Euroopan maissa on jo haittoja vähentävässä ja ehkäisevässä työssä osattu ottaa huomioon nuoret satunnaiskäyttäjät. Tälle epäkohdalle olisi aika tehdä Suomessa jotain.

GDS-kyselyn vastaajien keskuudessa sosiaalinen välittäminen on merkittävässä osassa huumeiden päätymistä loppukäyttäjälle. Tietysti aine pitää jossain vaiheessa hankkia varsinaiselta huumekauppiaalta, mutta monesti aineen välittäjä ja käyttäjä tuntevat toisensa ja mahdollisesti käyttävät huumeita yhdessä. Sosiaalista välittämistä ei yleensä tehdä tarkoituksena ansaita rahaa vaan se on yhteisöllistä toimintaa.

Salatun verkon avulla käytävä kauppa voi kuitenkin paikata sosiaalisten hankintakanavien puutetta ja näin huumausaineita käyttävän tai kokeilevan ei välttämättä tarvitse tuntea ketään toista huumausaineita käyttävää voidakseen hankkia aineita. Vertaispiirien puutteesta tai kapeudesta voi seurata, ettei henkilö saa opastusta vähempi haittaisiin käyttötapoihin. Tällaista tietoa todennäköisesti etsitään internetistä. Asiallisten tietolähteiden määrä internetissä on kasvanut. Silti edelleen jää paljon henkilöstä itsestään kiinni, miten hän osaa löytää, soveltaa ja kriitisesti arvioida internetistä saatavaa tietoa. 

Sekä sosiaalisia kanavia, että salatun verkon kanavia pitkin huumausaineita hankkivien kannalta olisi hyvä, että saatavilla olisi haittoja vähentäviä päihdepalveluita muillekin käyttäjäryhmille, kuin suonensisäisesti huumeita käyttäville. Tällainen voisi olla esimerkiksi ainetunnistukseen perustuva terveysneuvonta. Ainetunnistus on ulkomaisten esimerkkien perusteella juuri sellainen palvelu, joka vetoaa kohderyhmään ja jota ilman he eivät todennäköisesti ottaisi päihdetyötä tekeviin järjestöihin yhteyttä ollenkaan. 

Salatun verkon kautta huumeita ostava henkilö, jolla ei välttämättä ole kovin kattavia vertaispiirejä, voisi hyötyä haittojen vähentämisestä keskustelemisesta ammattilaisen kanssa. Tällaisella henkilöllä ei välttämättä ole elämässään kovin montaa ihmistä, jolle hän voisi luottamuksellisesti puhua käytöstään. 

Toisaalta jos ainetunnistuksen avulla voidaan tavoittaa käyttäjä, joka harrastaa sosiaalista välittämistä, niin hän todennäköisesti levittäisi myös saamaansa haittoja vähentävää tietämystä ja näin voidaan välillisesti tavoittaa paljon laajempi joukko hänen vertaisiaan. Hieman samalla tavalla suonensisäisten käyttäjien keskuudessa toimii ns. supervaihtajia, jotka toimittavat terveysneuvontapisteistä puhtaita pistovälineitä niille, jotka eivät itse tulisi paikalle niitä hakemaan.

Ainetunnistusta koskevat tulokset

GDS-kyselyyn vastanneista 7 prosenttia kertoi käyttäneensä jonkinlaista ainetunnistusta (drug checking). Suomalaisista vastaajista 5.5 prosenttia oli käyttänyt ainetunnistusta. Suomalaisten vastaajien keskuudessa viimeisen 12 kuukauden aikana eniten oli testattu MDMA:n eri muotoja, toisiksi eniten oli testattu LSD:tä ja kolmenneksi eniten amfetamiinia. Tämä jaottelu poikkeaa huomattavasti Kadulta labraan -tutkimuksemme havainnoista. Tutkimuksessa tutkittiin jäämiä pusseista, joissa oli aiemmin säilytetty huumausaineita. Eniten tuotiin jäämiä amfetamiineista, toiseksi eniten bentsodiatsepiineista ja kolmenneksi eniten MDMA:sta ja ketamiinista. Tämä ero johtuu oletettavasti siitä, että tutkimuksemme tavoitti kokonaisuutena hyvin erilaisen joukon ihmisiä, kuin Global Drug Survey -kysely.

GDS-kyselyssä ainetunnistusta käyttäneistä suomalaisista 56 prosenttia oli itse käyttänyt värireagensseja eli ns. pikatestejä, 19 prosentin kohdalla kaveri oli testannut aineen värireagenssilla, 4 prosentin kohdalla myyjä oli testannut aineen värireagenssilla ja 1 prosentti oli käyttänyt laboratoriotasoista testausta jossain tapahtumassa (oletettavasti ulkomailla). Loppujen osalta tietoa ei ollut saatavilla. 

Värireagenssien antamat tulokset ovat kuitenkin hyvin rajallisia, mikä pitää osata ottaa huomioon värireagenssin tulosta tulkitessa. Tästä löytyy lisää tietoa pikatestereitä koskevalta sivultamme sekä Ainetunnistuksen aika -katsauksen sivuilta 8-9. 

Mikäli värireagensseja käyttää, olisi syytä testata sama aine-erä useammalla eri reagenssilla. Suomessa tällä hetkellä myynnissä olevat värireagenssit ovat yksittäispakattuja ja huomattavasti kalliimpia kuin pulloissa myytävät täysin samat reagenssit. Tästä johtuen on syytä epäillä, ettei värireagensseja käytetä Suomessa parhaimpien käytäntöjen mukaisesti.