Usein kysyttyä ainetunnistuksesta

1. Miten ainetunnistuspalvelu käytännössä toimii? 

Ainetunnistuksen perusajatus on seuraavanlainen: Huumausainetta omaa käyttöä varten hankkinut henkilö voi tuoda pienen määrän hankkimaansa huumetta analysoitavaksi. Näytteen koostumus analysoidaan joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Kun analyysitulos on valmis, se kerrotaan näytteen tuojalle. Samassa yhteydessä käydään terveysneuvontakeskustelu näytteen tuoneen henkilön kanssa sekä jaetaan tietoa analyysissa ilmitulleista aineista ja niiden käyttöön liittyvistä riskeistä.  

Tyypillisesti ainetunnistuksen yhteydessä kerätään myös tietoja näytteitä tuoneiden henkilöiden käyttötottumuksista ja riskikäsityksistä. Näitä tietoja hyödynnetään terveysneuvontakeskustelun ja riskitiedon jakamisen yhteydessä. Tarvittaessa otetaan puheeksi mahdollinen muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve. 

Näytettä ei koskaan luovuteta takaisin näytteen tuojalle. Joissain tapauksissa näytteen tuoja ei koskaan luovuta näytettä ainetunnistuksen henkilökunnalle, vaan tekee analyysin itse henkilökunnan ohjaamana.

2. Onko tällainen palvelu jo olemassa Suomessa?

Ainetunnistusta ei vielä ole Suomessa. Muunto-hankkeessa tehtiin aiheesta pilottitutkimus, mutta tutkimusten jatkamiselle ei ole sen jälkeen useista yrityksistä huolimatta saatu rahoitusta.

Huumausainelain nojalla on mahdollisuus saada lupa huumausaineen käsittelyyn. Huumausaineen hankkimiseen tai vastaanottamiseen laittomasta alkuperästä ei kuitenkaan ole olemassa laissa määriteltyä luvanvaraista tapaa toimia. Joissakin maissa ainetunnistuspalvelu on kuitenkin onnistuttu toteuttamaan myös ilman erityisiä lupia. Lisätietoja käytännön toteutuksen eri ratkaisumalleista löydät sivuiltamme.

3. Eikö ole väärin antaa huumeiden käytöstä turvallinen kuva? 

On. Ainetunnistuksen hyödyntäminen ei tee päihteiden käyttämisestä turvallista. Vaikka analyysitulos osoittaisi, että tietyssä näytteessä ei ole haitallisia jatkeaineita, se ei vielä tee minkään huumeen käyttämisestä riskitöntä. Aineesta riippuen erittäin suuri vaikuttavan aineen pitoisuus voi myös lisätä yliannostuksen riskiä. 

Analyysitulokset eivät koskaan ole sataprosenttisen varmoja ja tämä tuodaan ilmi sekä näytettä tuodessa että tuloksia kerrottaessa. Laittomilla markkinoilla huumausaineiden pitoisuudet ja koostumukset voivat vaihdella myös saman aine-erän sisällä, joten analyysiin annettu näyte ei välttämättä täysin edusta käyttäjälle jäänyttä osaa aine-erästä. Aineisiin reagoimisessa on myös paljon yksilöllistä vaihtelua, mikä tulee ottaa huomioon erityisesti kokeilukäytössä. Näistä syistä johtuen henkilön on aina varauduttava siihen, että yllätyksiä voi tulla analyysituloksesta riippumatta.

Vaikka analyysitulos olisi riskien kannalta riittävän tarkka, olennaisessa osassa on myös henkilön omat valinnat käytön suhteen. Tiedämme esimerkiksi kaupasta ostetun alkoholijuoman sisällön ja pitoisuuden, mutta alkoholin käytössä tapahtuu silti paljon ylilyöntejä. Lisäksi eri aineiden samanaikainen käyttö voi tuottaa arvaamattomia yhteisvaikutuksia.

4. Mitä hyötyä tästä palvelusta sitten on? 

Ainetunnistus antaa mahdollisuuden tehdä riskitietoisempia päätöksiä. Riskitietoisuutta edistävät paitsi analyysitulos myös henkilön käyttötapoihin räätälöidyn riskitiedon jakaminen.

Analyysissä voi paljastua, että aine oli jotain muuta kuin mitä sen piti olla. Osa vaarallisimmista aineista voi näin jäädä käyttämättä. Tästä huolimatta on mahdollista, että henkilö saattaa päättää käyttää ainetta. Tällöin hän kuitenkin tekee sen tietoisena siitä, mitä on käyttämässä ja minkälaisia riskejä aineen käyttämiseen liittyy. Kadulta labraan -pilottitutkimuksessa suurin osa ilmoitti jättävänsä aineen käyttämättä, kun analyysitulos paljasti, että aineen sisältö ei vastaa odotusta. Muuttuneita aikeita raportoitiin myös joissain tapauksissa, kun analyysitulos vastasi odotuksia. Tuloksen antamisen yhteydessä annettavalla terveysneuvonnalla voi siis myös olla oma vaikutuksensa.

Analyysissä voi paljastua, että aine on poikkeuksellisen vahvaa. Tämä on olennainen tieto, jotta aineen käyttäminen ei aiheuttaisi tahatonta yliannostusta. 

Edellä mainitut seikat ovat olennaista riskitietoa siinäkin tapauksessa, että henkilö päättäisi käyttää ainetta samanaikaisesti jonkin toisen aineen kanssa. Vaikka aineiden samanaikainen käyttö voi tuottaa arvaamattomia yhteisvaikutuksia, ovat vaikutukset kuitenkin suurpiirteisesti ennustettavissa, kun on tiedossa, mitä ja minkä vahvuista ainetta käytetään.  

Henkilö on lopulta itse vastuussa omasta riskikäyttäytymisestään. Analyysitulokseen räätälöidyn terveysneuvonnan avulla voidaan kuitenkin ohjata käyttöä vähemmän riskialttiiseen suuntaan.

5. Eivätkö myös aineiden myyjät käyttäisi tällaista palvelua hyväkseen? 

Myyjä ja käyttäjä voivat monesti olla sama henkilö. Lähtökohtaisesti palvelua on tarjottava kaikille, ellei ole selvää epäilystä tai tietoa, että henkilö käyttäisi analyysitulosta hyväkseen aineen myymisessä.

Mahdollisuutta tähän voidaan kuitenkin rajoittaa eri keinoin. Tulokset voidaan antaa vain suullisesti, jolloin palvelun käyttäjälle ei jää minkäänlaista todistetta palvelun käyttämisestä tai analyysituloksesta. Tällöin myyjä ei voi mitenkään todistaa ostajalle, että aine on analysoitu laboratoriossa. Myyjä ei myöskään voi todistaa, että hänen analyysituloksia koskevat väitteensä ovat todenmukaisia, tai että myyjän ostajalle antama aine olisi samaa ainetta kuin se, mitä myyjä oli vienyt ainetunnistukseen.

Myyjä siis hyötyisi palvelun käyttämisestä ainoastaan siten, että hän saisi itse tietää, millaista ainetta on myymässä. Monesti ongelma on, ettei myyjällä itselläänkään ole varmuutta aineen todellisesta sisällöstä. Oletettavasti useimmat myyjät haluavat välttää tuottamasta asiakkailleen odotettua suurempaa myrkytyksen vaaraa, josta myyjä lopulta itse olisi oikeudellisesti vastuussa.

6. Eikö aineita voi testata myös pikatestereillä? 

Voi. Lue pikatesterien käytöstä ja rajoitteista niitä koskevalta sivulta.