Haittojen vähentämisen juuret ovat 1960- ja 1970-lukujen rationaalisessa ja humaanissa kriminaalipolitiikassa. Tällöin korostettiin, että kriminaali- ja sosiaalipolitiikan ensisijaisen tavoitteen tulisi olla kokonaisvaltaisessa sosiaalisten haittojen vähentämisessä ja kontrollin kohteena olevien vähemmistöryhmien suojelemisessa. Haittojen vähentämiseen liittyi vahva ihmisoikeusnäkökulma. 

Kansainvälinen harm reduction-reformiliike syntyi Euroopassa 1980-luvulla haastamaan perinteistä kieltopolitiikkaa. Haittojen vähentämisen käsite nousi esiin huumepolitiikan kentällä käytännöllisistä syistä, sillä oli havaittavissa, että ruiskujen ja neulojen yhteiskäyttö lisäsi merkittävästi hiv:n leviämisriskiä.

1980-luvun alkuvaiheiden haittojen vähentämisen sisältö koski tartuntatautien, etenkin hiv:n, leviämisen ehkäisyä. Hiv:n leviämisen riski kansanterveydellisenä ongelmana ja hiv-tartunta yksilön kohtaamana vakavana sairautena todettiin huumeiden käyttöä suuremmaksi ongelmaksi. Linjauksen pohjalta kehitettiin toimia, joilla vähennetään hiv-tartuntariskille altistumista.